Tässä iltaa ja illan saunomis- ja grillausoperaatiota odotellessa sekä viimeisestä juhannuksen kauppareissusta selvittyäni ajattelin jatkaa edelliseen tekstiin tämän iltaisen juhannusherkun ohjeen. Onpa muuten hassua viettää juhannustakaupungissa: jo nyt kadut ovat suurimmaksi osaksi täysin autiot ja kaupassakin oli hämmästyttävän vähän väkeä. Kokemus tämäkin ja vaihtelua vanhempien kanssa Koskenpäällä vietettyjen juhannusten putkeen. Toivottavasti vain keli suosisi iltaa myöten ja tihkusade lakkaisi. Mutta nyt siihen reseptiin...
Juhannuslehikäinen (Le Gordon Bleu -mukaelma)
puolet aikaisemmin valmistamastani voitaikinasta
1 muna voiteluun
1 litra mansikoita
0.5 dl aprikoosihilloa
1 rkl vettä
vaniljakreemi
5 dl maitoa
1/2 vaniljatanko
5 keltuaista
1.5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maissijauhoja
(likööriä)
Aloitin homman kaulimalla edellisenä päiväni valmistamani voitaikin puolikkaan ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Edellisen postauksen pessimismistä huolimatta voitaikina muokkaantui lukuisien kaulimisten jälkeen sitten lopultakin suhtkoht hyväksi ja tasaiseksi ja kauliintui todella hyvin levyksi. Leikkasin levystä veitsellä 33 X 23 cm kokoisen suorakaiteen, jonka asetin uuninpellille ja jonka reunat voitelin munalla. Tämän jälkeen leikkasin ylijääneestä taikinasta vielä ohuet reunukset, jotka asetin munalla voideltujen kohtien päälle. Koristelin reunukset veitsellä ristikkokuvion viiltäen ja tökin pohjaan pieniä ilmareikiä haarukalla. Tämän jälkeen voitelin vielä koko komeuden munalla ja laitoin jääkaappiin jäähtymään noin puoleksi tunniksi. Paistoin pohjaa noin 20 min., kunnes se oli kauniin kellertävä.Pohjan valmistuessa tein vaniljakreemin. Keitin ensin maidon ja vaniljatangon kattilasssa. Vaniljatanko oli muuten ihan törkeän hintaista, ehkä noin kuutisen euroa kappale, joten sen voisi korvata halvemmalla vaniljasokerillakin. Tosin en tiedä, tuleeko vaniljasokerista yhtä vahvaa makua ja miten se reagoi keitettäessä. Jaottelin keltuaiset ja valkuaiset erikseen ja vatkasin sokerin ja keltuaiset vaahdoksi. Valkuaismassaa tuli muuten aika paljon ylimääräisenä sivutuotteena ja pitäisi varmaan keksiä sille jotain käyttöä. Siivilöin kuitenkin jauhot keltuaisvaahdon joukkoon ja lisäsin joukoon puolet maitoseoksesta, josta oli poistettu vaniljatanko. Vatkasin hyvin ja siirsin seoksen lopun maidon kanssa kattilaan kiehumaan hetkeksi. Kiehutusvaiheessa ei pohjaanpalamiselta jatkuvasta sekoittamisesta huolimatta vältetty, mutta en kaatanut kiehutuksen jälkeen sakeutuneesta kreemistä ihan pohjia kulhoon jäähtymään. Alkuperäisessä ohjeessa kastikkeeseen lirautettiin tässä vaiheessa vielä tilkka likööriä. Maku oli kuitenkin pohjaanpalamisesta huolimatta hyvä ja vahvempi kuin teollisissa vaniljakastikkeissa. Pistin sekä päältä peitetyn kreemin, että pohjan jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.
Sitten olikin lehikäisen kokoamisen aika. Levitin kreemin pohjan syvennykseen ja ladoin päälle halkaistut mansikat niin tiiviisti kuin osasin. Syvennys oli muuten aivan liian pieni täytteille ja sain siihen ängettyä vain noin puolet täytteistä. Onneksi Kuhmoon juhannukseksi matkaava kaveri tuli tuomaan avaimia kissanhoitoa varten ja sain annettua ylimääräiset täytteet matkaevääksi. Mansikoitten asettelun jälkeen oli pintakiilteen vuoro. Kiehautin hillon ja veden nopeasti kattilassa ja levitin pullasudilla tasaiseksi kerrokseksi marjojen päälle. Pistin lehikäisen folioon käärittynä jääkaapiin odottamaan iltaa. Lopputuloksena oli kaupan pitkänomaista marjaviineriä muistuttava pulla. Tuli pullaa useita tunteja vääntäessäni mieleen, että olisihan sitä voinut marjapullan kenties yksinkertaisemminkin tehdä, mutta ilmeisesti keittokirjan ideologiaan kuuluu tehdä kaikki mahdollisimman hienosti ja monimutkaisesti. Täytyy kyllä myöntää, että ulkonäkö on jotain ihan toista kun yleensä harrastamissani leipomuksissa, joten ehkä vaivannäkö kannatti. Toivottelen mahdollisille lukijoille oikein kesäherkkujen täyteistä juhannusta. Juhannuksenviettoon taidan sännätä minäkin tästä koneen äärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti