keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Ompeluasiaa

Aloitin uuden tekeillä olevan ruskean puvun varsinaisen ompeluvaiheen eilen samalla DVD:ltä Kummisetää katsoen. Vielä ei ole puvun yläosan sovitus valmis, mutta alaosan saumoja ja kiilojen toisiinsa ompelua voi tehdä jo nyt. Tarkoitus olisi kuitenkin saada sovitushommat valmiiksi ennen Nuijasotaa, jotta siellä voisin keskittyä vain ompeluhommiin aivot vapaalla turhia miettimättä. Toisaalta leirillä voisi ehkä saada sovitusapua hihojen kanssa, sillä yksin se on välillä lähes koomisen vaikeaa.
Ompelin nyt Handelsgilletin villakangasta ensimmäistä kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että se on kalliin hintansa väärtiä: kauniin luonnolllisen värin ja hienon normaalia astetta monimutkaisemman rakenteen lisäksi sitä on uskomattoman helppo ommella. Kangas on hyvin ohutta ja pehmeää, mutta silti varsin jämäkkää ja pistot ikään kuin uppoavat sisälle rakenteeseen niin, että pintaan lankaa jää tavallista vähemmän näkyviin. Toisaalta myös uusi hyvin terävä neula ja hiukan paksumpi pellavalanka voivat auttaa myös ompelun vaivatonta sujumista. Huomasin myös tekeväni tavallista pienempää pistoa kuin itsestään, mutta hyvä vaan, niin tulee saumasta sitten kestävämpi. Ehkäpä kankaan rakenteella on oikeasti väliä käsinompelun sujuvuuteen nähden ja astetta autenttisempaa kangasta on myös helpompi ommella?
Tällä kertaa teen saumaa tiheillä takapistoilla ja huolittelen sitten taittamalla saumanvarat toiselle puolelle ikäänkuin pussisaumaksi, jonka sitten vedän nurjalta puolelta pienillä etupistoilla. Aikaisemmin käytin paljon sauman avaamista nurjalle puolelle, mutta nyt tarvitsee ommella vähemmän ja samalla sauman kestävyys lisääntyy. Sitä paitsi avattuja saumoja onkin taitanut löytyä lähinnä sukkien pohjista. Ekoista käsinommelluista mekoista onkin ruvennut pikkuhiljaa saumat purkaantumaan. Lanka on myös vaihtunut ohuemmasta nypläyslangasta pakusumpaan ja värillisestä valkoiseen, sillä ohuempi laatu tuppaa katkeilemaan turhaan helposti ja värillisen pellavalangan käyttäminen ompelussa on käsittääkseni hiukan kyseenalaista. Aikaisemmissa projekteissani olen käyttänyt toisinaan myös silkki- ja villalankoja, mutta olen huomannut pellavan sopivan tarpeisiini parhaiten. Silkki tuppaa yleensä harsuutumaan pitempään ommellessa samoin kuin hiukankin hölläkierteisempi villalanka, josta lähtevä nöyhtä ja villapöly tunkee helposti ikävästi sieraimiin.
Käsinompelu oli minulle ihan ensimmäisiä asioita, jonka halusin harrastusta aloittaessani oppia. Muistan osallistuneeni jo ensimmäisessä tapahtumassani käsiompeluluennolle ja -työpajaan sen ainoana osallistujana. Niinpä tein jo ensimmäiseen pukuuni näkyvät huolittelut käsin, vaikka kyseessä oli muuten aika järkyttävästä farkkutyylisestä tekokuidusta tehty ihme viritelmä. Myöhemmin siiryin ompelemaan käsin muuten koneella ommellun puvun saumojen kääntämiset siksakin sijaan. Ensimmäiset kokonaan käsinommellut tunikaviritykset nykyään lähinnä huvittavat, sillä liian pitkät pistot ja ennen kaikkea käytössä kestämätön ja väärän paksuinen lanka tekivät saumoista aika kömpelön näköisiä ja helposti purkautuvia. Mutta tekemällä ja erehtymällä oppii, mikä toimii parhaiten mikäkinlaisessa projektissa. Onneksi nykyään on niin uusille kuin vanhoillekin harrastajille tarjolla paljon enemmän helposti saatavaa tietoutta jopa suomen kielellä.

Ei kommentteja: