Kirjontaa kuvin

Sain tilaisuuden käyttää hetkisen verran kameraa - oma kun makaa rikkinäisenä piirongin laatikossa ja kestänee pitkään ennen kuin varallisuus sallii uuden hankkia - ja päätin esitellä täällä käsityöprojektejani kerrankin myös kuvan muodossa. Pelkin sanoin kun on perin vaikeaa selvittää ompelu- ja kirjontatöiden olemusta tarpeeksi kattavasti ja selkeästi.

Ylläoleva on siis uusiin kirjontaprojektini, jonka aloitin Nuijasodasta kotiin palattuani yhtäkkisen inspiraation vallassa. Tarkoitus olisi siis tehdä kirjontanauha pikkuhupun kasvoaukon ympärille. Pitkäjalkaisella ristipistolla (eli ristipistolla, jonka toinen pisto ylettyykin seuraavan ristipistoruudun alle) toteutettu malli löytyy oivalliselta mm. 1300-luvun saksalaiseen kirjontaan perehtyneeltä nettisivustolta http://www.wymarc.com/ ja alkuperäinen nauha on 1400-luvulta luultavasti Halberstadtin katedraalista ja nykyään löytänyt sijansa Victoria & Albert Museumista Lontoosta. Alkuperäinen nauha on tosin tiheämpää (alkuperäinen tiheys on n. 19 pistoa tuumalla kun itse laskin pääseväni hädin tuskin kahdeksaan) ja toteutettu villalankojen sijaan silkillä tottakai. siitä huolimatta, että kirjontaa pitää "rakentaa" vasemmalta oikealle eli piston vasemmalla puolella täytyy olla aina edellinen pisto tehtynä, jotta lopputulos näytää oikealta, kirjonta on verrattavan nopeatöistä, sillä viikossa olen saanut tentiinluvun lomassa tehtyä jo yli neljäosan nauhasta.

Tarkkasilmäinen huomasi edellisessä kirjontakuvassa lehtien yksityiskohdissa heleän vaaleanvihreän langan, joko on saatu aikaan kasvivärjäämällä sananjalasta. Muut Elsebetin ja Signyn opastuksella värjätyt kirjontapaksuiset villalangat odottavat vielä käyttöään seuraavissa projekteissa. Kuvassa etuallalla kirkkaanoranssi sipulivärjäys, taaempana kuusenkävyillä aikaansaatu beigesävy ja niitten takana ne sananjalasta värjätyt vihreät. Takarivissä puolestaan kököttää nokkosenvirheä ja kanervasta saatu kirkkaankeltainen kerä. Kirjontatyöni värisävyt poikkeavatkin hiukan alkuperäisestä: Punainen on yhtä ärtsäkkä kuin minunkin työssäni, mutta vihreä kellertävän valkoista. Tosin epäilen, että alkuperäisen työn vihreä on vain kulunut haaleammaksi ja kirjontaohjeen laatija näyttää olevan omassa tulkinnassaan samaa mieltä. Joka vtapauksessa ärtsäkkä mintunvihreä tuo mielestäni oivallista kontrastia herkulliseen punaiseen taustaan.

Halberstadtin katedraalista on peräisin myös kesän alussa aloittamani 1300-luvun kirjontatyyliä edustava siksaknauha, joka ehkä joskus tulevaisuudessa löytää tiensä aplikoituna tekeillä olevan pukuni vyötärölle. Kyseessä on ensimmäinen silkkilangoilla tekemäni kirjonta. Olin ällistynyt silkkilankojen löytämisen helppoudesta, sillä heti ensimmäisestä liikkeestä niitä löysin tosin vain 5 eri värivaihtoehdossa. Onneksi tarjolla olevat värit sopivat tähän työhön erinomaisesti. Malli on myöskin peräisin wymarc-sivustolta, Stich out of Time -mallikirjasesta ja eroaa jonkun verran muista 1300-luvun saksalaisista kirjonnoista. Siksakkina etenevää värirakenteeseen en ole törmännyt missään muualla, enkä myöskään siihen, että työn joka toinen kuvio on kirjottu samalla värillä kuin taustakin paitsi että puolet pidemmillä pistoilla. Kuvasta samanvärisiä piperryksiä ei juurikaan näe, mutta luonnossa ne kyllä tarkkasilmäinen havainnoi. Kirjonta on myös hienorakenteisimpia säilyneitä tyylisuuntansa edustajia: alkuperäisessä työssä on 72 lankaa tuumalla. Omassani on laskujeni mukaan vain noin 50, mutta tuskastuttavan hitaasti se käy silti. Vaikka kuvio on sinäänsä yksinkertainen saa kirjontatyöhön keskittyä ihan tosissaan.

Sain tänään myös kotiin vanhemmilla kolmisen viikkoa kesälomailleen kissan kasvaneena ja ulkonaoloon ja hiirenmetsästykseen tottuneena. Kuten näkyy, tykkää myös kissa käsitöistä, pehmeä ja lämmin villa kun on oivallinen nukkumisalusta lomaltapaluustressin lievittämiseen.