Kiireellisyydestään huolimatta tänään on ollut jotenkin henkisesti levollisempi viikko. Ehkäpä syksyn kriisit ja kasvukivut ovat nyt taas toivottavasti hetkisen poissa. Ainakin olen oppinut paljon uutta itsestäni ja siitä, mitä oikeastaan elämältäni haluan. Ja loppujen lopuksi päätynyt tyytymään lähes kaikkeen ainakin näin pariksi vuodeksi ennen kuin valmistun. Ehkä se on sitten jollain tasolla sitä aloilleen asettumista ja kypsymistä.
Olen kuitenkin päättänyt yrittää vähentää hiukan stressiä ja turhista asioista murehtimista sekä asioita, jotka eivät ehkä tunnu aina niin omilta, vaikka yhteisön paine helposti ajaisikin vastakkaiseen suuntaan. Näihin asioihin kuuluu mm. liiallinen alkoholinkäyttö ja kovin pinnalliselta tällä hetkellä tuntuva bilettäminen ylipäätään. Vastaavasti olen päättänyt yrittää lisätä muiden kiireitteni antaessa myöten henkistä voimaa ja levollisuutta tuovien asioden roolia elämässäni esim. filosofista pohdiskelua yksin tai ystävien seurassa, kirjoittamista, hyvästä kirjallisuudesta nauttimista, ulkoilua ja liikuntaa, kulttuurista ja taiteesta nauttimista. Nämä asiat kun jäävät niin kovin helposti kaiken näennäisesti muka tärkeältä vaikuttavan suorittamisen ja hösötyksen alle. Lisäksi opiskelijana vaikuttaa paljon myös se, että nämä lisäämäni asiat ovat parhaimmillaan ilmaisia tai ainakin suhteellisen halpoja toteuttaa. Ehkä pitäisi vain uskaltaa enemmän olla uskollinen ja rehellinen omalle itselleen, ja kuunnella, mikä tuntuu kyseisellä hetkellä juuri itsestä sopivimmalta ratkaisulta toki loukkaamatta samalla muita.
Pyrin myös tekemään entistä enemmän myös mundiskäsitöitä keskiaikakäsitöitten lisäksi. Vuosijuhlapuvun ompeleminen muistutti minua siitä, miten kivaa voi peruskoneompelukin pitkästä aikaa olla, vaikka toki pidän erittäin paljon kädinompelustakin. Suunittelin myös ehtisinkö neuloa pitsineuleena iltapukuun yhteensopivan metallinhohtoisen stoolan paljasta selkääni peittämään. Vuosijuhlajärjestelyjen suhteen onkin kiireisimmät ajat juuri nyt, kun ensi viikolla olisi tavoitteena lähettää kutsut postitse ja sitä ennen pitäisi olla kaikki juhlien yksityikohdat selvillä. Myös sydärin järjestelyjä painaa päälle, mutta onneksi saa viettää toivottavasti rentoittavan joulun ennen nyt jo järjestelyasioiden vuoksi hullulta vaikuttavaa tammikuuta. En kyllä varmaan toiste järjestä kahta isoa tapahtumaa alle kuukauden sisällä toisistaan. Mutta onneksi on ollut paljon erinomaisia apureita ja neuvojia kummassakin hommassa. siitä suuri kiitos heille.
Keskiviikona minun pitri pitää luonani Unikankareen latina-teemaista tiede- ja taidepiiriä, jota oli muistaakseni joku oikein toivonutkin. Silti paikalle tuli nolla henkilöä. Ei siis selvästikään kuulu aiheista suosituimpiin. Ärsyttää vain, kun olin joutunut kykkimään yliopistolla viiteen saakka saadakseni ison kasan myöhäislatina-aiheisia kirjoja yölainaan ja raahannut kaksin käsin kirjavuoren kämpilleni vain luennon pitämisen takia. Onneksi en ollut sentään leiponut niin kuin aluperin suunnittelin, vaan tyytynyt kaupan pullaan ja glögiin. No, sainpahan ainakin viettää rauhallisen koti-illan kovin hektisen viikon keskellä.
Olen kuitenkin päättänyt yrittää vähentää hiukan stressiä ja turhista asioista murehtimista sekä asioita, jotka eivät ehkä tunnu aina niin omilta, vaikka yhteisön paine helposti ajaisikin vastakkaiseen suuntaan. Näihin asioihin kuuluu mm. liiallinen alkoholinkäyttö ja kovin pinnalliselta tällä hetkellä tuntuva bilettäminen ylipäätään. Vastaavasti olen päättänyt yrittää lisätä muiden kiireitteni antaessa myöten henkistä voimaa ja levollisuutta tuovien asioden roolia elämässäni esim. filosofista pohdiskelua yksin tai ystävien seurassa, kirjoittamista, hyvästä kirjallisuudesta nauttimista, ulkoilua ja liikuntaa, kulttuurista ja taiteesta nauttimista. Nämä asiat kun jäävät niin kovin helposti kaiken näennäisesti muka tärkeältä vaikuttavan suorittamisen ja hösötyksen alle. Lisäksi opiskelijana vaikuttaa paljon myös se, että nämä lisäämäni asiat ovat parhaimmillaan ilmaisia tai ainakin suhteellisen halpoja toteuttaa. Ehkä pitäisi vain uskaltaa enemmän olla uskollinen ja rehellinen omalle itselleen, ja kuunnella, mikä tuntuu kyseisellä hetkellä juuri itsestä sopivimmalta ratkaisulta toki loukkaamatta samalla muita.
Pyrin myös tekemään entistä enemmän myös mundiskäsitöitä keskiaikakäsitöitten lisäksi. Vuosijuhlapuvun ompeleminen muistutti minua siitä, miten kivaa voi peruskoneompelukin pitkästä aikaa olla, vaikka toki pidän erittäin paljon kädinompelustakin. Suunittelin myös ehtisinkö neuloa pitsineuleena iltapukuun yhteensopivan metallinhohtoisen stoolan paljasta selkääni peittämään. Vuosijuhlajärjestelyjen suhteen onkin kiireisimmät ajat juuri nyt, kun ensi viikolla olisi tavoitteena lähettää kutsut postitse ja sitä ennen pitäisi olla kaikki juhlien yksityikohdat selvillä. Myös sydärin järjestelyjä painaa päälle, mutta onneksi saa viettää toivottavasti rentoittavan joulun ennen nyt jo järjestelyasioiden vuoksi hullulta vaikuttavaa tammikuuta. En kyllä varmaan toiste järjestä kahta isoa tapahtumaa alle kuukauden sisällä toisistaan. Mutta onneksi on ollut paljon erinomaisia apureita ja neuvojia kummassakin hommassa. siitä suuri kiitos heille.
Keskiviikona minun pitri pitää luonani Unikankareen latina-teemaista tiede- ja taidepiiriä, jota oli muistaakseni joku oikein toivonutkin. Silti paikalle tuli nolla henkilöä. Ei siis selvästikään kuulu aiheista suosituimpiin. Ärsyttää vain, kun olin joutunut kykkimään yliopistolla viiteen saakka saadakseni ison kasan myöhäislatina-aiheisia kirjoja yölainaan ja raahannut kaksin käsin kirjavuoren kämpilleni vain luennon pitämisen takia. Onneksi en ollut sentään leiponut niin kuin aluperin suunnittelin, vaan tyytynyt kaupan pullaan ja glögiin. No, sainpahan ainakin viettää rauhallisen koti-illan kovin hektisen viikon keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti