Syksy on tullut kuin varkain, yllättäen jostain nurkan takaa. Tai sitten yliopisto arjen tiivistymistä hektiseksi alkusyksyksi uusien opiskelijoiden rientoineen ei huomaa, kun on ollut yliopistolla koko kesänä tasaisena putkena toukokuusta syyskuuhun. Tuntuu jotenkin hassulta, että käyntiin pyörähti 5. opiskeluvuosi yliopistolla, sillä aika on loppujen lopuksi vierähtänyt aika nopeasti. Toivon mukaan tämä vuosi olisi viimeinen perustutkinto-opiskelijana, joten ollaan siis uusien haasteiden ja vastuuntoton edessä. Sitten kun vielä keksisi, mitä tehdä valmistumisen jälkeen.... Tosin olen päättänyt etten ota asiasta paineita vielä, keskityn nyt vain graduun ja muidenkin puuttuvien opintosuorituksieni valmiiksi saattamiseen. Mutta muutos on jo ikään kuin nurkan takana ja se tuntuu mukavalta.
Viime päivät olen ollut flunssainen, kuten syksyyn yleensä kuuluu. Eilisen päivän lepäilin ja olin poissa yliopistolta ja tänään matka suuntaa kohti Keski-Suomea ja Koskenpäätä tapaamaan lukioaikojen kaveria mökkeilyn ja saunomisen merkeissä. Ja samalla saa vietyä kissan hoitoon Investituuraa varten. Sekin hiipii luokse nopeammin kuin arvaakaan, enää vähän päälle viikko taas keskiaikailuun ja uusien paronillisten kruunaamiseen.
Investituurankin jälkeen keskiaikateema jatkuu seuraavana viikonloppuna. Maanantaina nimittäin kokoustimme Suvianna Seppälän kanssa hänen karonkkansa, järjestelyistä, jonne menemme yhden opiskelutoverin kanssa töihin tarjoilijoiksi ja juomanlaskijoiksi. Väitöskirjan aiheena on verotus 1500-luvun Suomessa ja siinä kokoustaessa tuli jossain vaiheessa esille keskiaikaharrastukseni. Koskapa juhapaikkana tulee olemaan Turun linna, seurauksena oli innokas pyyntö viedä juhlajärjestelyjä enemmän keskiaikateemaiseen suuntaan. Eli nyt sitten tarjoilemme ajanmukaiset puvut päällä ja hommaamme taustamusiikiksi keskiaikaista musiikkia (levyltä, ei livenä). Tulee varmasti olemaan omalta kannaltani mukavaa päästä näkemään normaalisti yleisöltä suljettu linnan osa normaalien linnan aukioloaikojen ulkopuolella juhlajärjestelyjen yhteydessä ja päästä fiilistelemään sinne asianmukaisesti pukeutuneina. No, toivottavasti juhlaväelläkin tulee olemaan hauskaa.
Sitä seuraavana viikonloppuna puolestaan vuorossa on Jurmon ja Utön telttailuretki erään toisen vanhan ystävän kanssa. Edellisen kerran 3-henkinen retkikunta on supistunut tällä kerralla vain kahteen, mutta eiköhän vain hauskaa ole pienemmälläkin porukalla. Elämäni ensimmäisen kerran telttailun juuri tuolla kyseisellä Jurmon reisulla viime vuoden toukokuussa. Silloin säät suosivat, mutta saa nähdä miten käy tällä kertaa, kun matkanteko erinäisistä syistä venähti näin myöhäiseksi.
Kipeänä sohvalla telkkarin ääressä sitä saa aina hyviä ideoita. Tällä kertaa ideoinnin alkulähteenä toimi Strömsö, jossa yhtenä aiheena oli saippuan keitto. Tosin Strömsössä touhu näytti ehkä vähän petollisenkin helpolta, mutta olisi hieno voida joskus sanoa tekevänsä omat saippuansa ajanmukaisista tarvikkeista. Unettoman illan seurauksena etsin netistä tietoa saippuanvalmistuksesta mm. täältä . Ne strömsön maustesaippuat löytyvät puolestaan täältä . Jännittävää muuten, että varsinaisen keiton jälkeen saipuan pitää kuivua mielellään kuukausia ennen kuin sitä voi turvallisesti käyttää iholla.
Opiskelin ensimmäisestä linkistä hiukan työturvallisuusohjeita ja ne vaikuttivat aika hurjilta, mutta olisi kyllä hauska päästä joskus kokeilemaan. Tarvikelistaa katsoessa puolestaan tuli mieleen, että nyt olisi jo kaksi hyvää syytä hankkia erilaisia tarvikkeita eli mm. isoja teräskattiloita, kunnon lämpömittari, hyvin kuumuutta kestäviä sekoitusvälineitä ja tarkka elektroninen vaaka. Ja mikä se toinen hyvä syy on? No, kasvivärjäys tietysti! Tosin voi olla, ettei tarvikkeiden hankkiminen opiskelijabudetilla elävältä käytännössä onnistu pitkään aikaan...
Viime päivät olen ollut flunssainen, kuten syksyyn yleensä kuuluu. Eilisen päivän lepäilin ja olin poissa yliopistolta ja tänään matka suuntaa kohti Keski-Suomea ja Koskenpäätä tapaamaan lukioaikojen kaveria mökkeilyn ja saunomisen merkeissä. Ja samalla saa vietyä kissan hoitoon Investituuraa varten. Sekin hiipii luokse nopeammin kuin arvaakaan, enää vähän päälle viikko taas keskiaikailuun ja uusien paronillisten kruunaamiseen.
Investituurankin jälkeen keskiaikateema jatkuu seuraavana viikonloppuna. Maanantaina nimittäin kokoustimme Suvianna Seppälän kanssa hänen karonkkansa, järjestelyistä, jonne menemme yhden opiskelutoverin kanssa töihin tarjoilijoiksi ja juomanlaskijoiksi. Väitöskirjan aiheena on verotus 1500-luvun Suomessa ja siinä kokoustaessa tuli jossain vaiheessa esille keskiaikaharrastukseni. Koskapa juhapaikkana tulee olemaan Turun linna, seurauksena oli innokas pyyntö viedä juhlajärjestelyjä enemmän keskiaikateemaiseen suuntaan. Eli nyt sitten tarjoilemme ajanmukaiset puvut päällä ja hommaamme taustamusiikiksi keskiaikaista musiikkia (levyltä, ei livenä). Tulee varmasti olemaan omalta kannaltani mukavaa päästä näkemään normaalisti yleisöltä suljettu linnan osa normaalien linnan aukioloaikojen ulkopuolella juhlajärjestelyjen yhteydessä ja päästä fiilistelemään sinne asianmukaisesti pukeutuneina. No, toivottavasti juhlaväelläkin tulee olemaan hauskaa.
Sitä seuraavana viikonloppuna puolestaan vuorossa on Jurmon ja Utön telttailuretki erään toisen vanhan ystävän kanssa. Edellisen kerran 3-henkinen retkikunta on supistunut tällä kerralla vain kahteen, mutta eiköhän vain hauskaa ole pienemmälläkin porukalla. Elämäni ensimmäisen kerran telttailun juuri tuolla kyseisellä Jurmon reisulla viime vuoden toukokuussa. Silloin säät suosivat, mutta saa nähdä miten käy tällä kertaa, kun matkanteko erinäisistä syistä venähti näin myöhäiseksi.
Kipeänä sohvalla telkkarin ääressä sitä saa aina hyviä ideoita. Tällä kertaa ideoinnin alkulähteenä toimi Strömsö, jossa yhtenä aiheena oli saippuan keitto. Tosin Strömsössä touhu näytti ehkä vähän petollisenkin helpolta, mutta olisi hieno voida joskus sanoa tekevänsä omat saippuansa ajanmukaisista tarvikkeista. Unettoman illan seurauksena etsin netistä tietoa saippuanvalmistuksesta mm. täältä . Ne strömsön maustesaippuat löytyvät puolestaan täältä . Jännittävää muuten, että varsinaisen keiton jälkeen saipuan pitää kuivua mielellään kuukausia ennen kuin sitä voi turvallisesti käyttää iholla.
Opiskelin ensimmäisestä linkistä hiukan työturvallisuusohjeita ja ne vaikuttivat aika hurjilta, mutta olisi kyllä hauska päästä joskus kokeilemaan. Tarvikelistaa katsoessa puolestaan tuli mieleen, että nyt olisi jo kaksi hyvää syytä hankkia erilaisia tarvikkeita eli mm. isoja teräskattiloita, kunnon lämpömittari, hyvin kuumuutta kestäviä sekoitusvälineitä ja tarkka elektroninen vaaka. Ja mikä se toinen hyvä syy on? No, kasvivärjäys tietysti! Tosin voi olla, ettei tarvikkeiden hankkiminen opiskelijabudetilla elävältä käytännössä onnistu pitkään aikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti