Neulakon Helenan innoittamana päätin minäkin tehdä pientä listausta kuluneen vuoden käsityöprojekteista ja katsauksen tuleviin suunnitelmiin. Jaksaisikohan tällaista tehdä säännöllisemminkin?
Kuluneen vuoden satoa:
Kuluneen vuoden satoa:
Alkuvuodesta sain valmiiksi 1300-luvun lasketulla kirjonnalla tehdyn vyöpussin. Tuosta onkin tullut joka tapahtuman ja markkinan luottotavara. Tilaa on tarpeeksi säilöä melkeinpä vaikka mitä tahansa!
Sydäntalven juhlaa varten puolestaan pinkin villlahupun, joka ei ole solki/ nappikiinnitystä kuten useimmissa hupuistani, vaan etusauma on ommeltu edestäkin kiinni. Tuota huppua ei ole tullut paljon käytettyä sen huonon istuvuuden takia.
Aloin myös panostamaan entistä enemmän autenttisempaan päähinepuoleen. Uudet ruskeasta villasta letitetyt muhkeat tekoletit näkivät päivänvalon jo syksyn kruununturnajaisissa ja kevään aikana valmistin myssyn Pyhän Birgitan mallia mukaillen sekä sain valmiiksi uuden isomman pellavahunnun ja leukaliinan. Palautin myös pari vuotta Unikankareen Katariinalta lainassa olleet huntuneulat takaisin ja ostin omia neuloja Neulakon puodista (joista tosin muutama hukkui jo tapahtumapaikalle).
Turun markkinoilla koin uudestaan neulakinnasherätyksen., kiitos Sahran! Tähän mennessä valmistunut on kahdet lapaset, yksi keltainen myssy ja yhdet nilkkapituiset sukat, tekniikkana oma kerettiläistyyli hiukan varioiden. Kaikki on kasvivärjättyä villaa, osa jopa ihan itse värjättyä!
Kangassukkiakin syntyi yksi pari Sahralta ostetusta ruutukankaasta. Kangassukkia tarvitsee olla paljon, ne hikoavat helposti ja kuluvat nopeasti kovassa käytössä. Nuijasodassa myös parsin vanhat kangassukkaparini. (Miten kummassa ne reiät tuppaavat ilmestymään aina päikiän seudulle?)
Tein uuden investituuramekon turkoosista villasta ruutukangaskoristein. Mallina oli jälleen kerran Moy Bog Gown hiukan omalle vartalotyypilleni varioiden. Hihat olivat tässä mekossa vain kyynerpäähän ja ilman napitusta. Mekko onnistui hyvin. Istuvuus on hyvä puvun olematta silti liian vartalonmyötäinen. Tässä mekossa kelpaa viilettää tapahtumissa ja vaikka Turun linnassa tarjoilijana!
Investituuran jälkeen muokkasin myös kahden pitäjän yhteisvaatevarastosta kotoisin olevan alusmekon hihoja itselleni paremmin istuviksi. Toisesta pätkäsin hihat kyynärpituisiksi ja toista kavensin hihoja tuntuvasti sopimaan paremmin 13oo-luvun nappihihojen alle. Aluspukujen alkuperäiseksi omistajaksi ja ompelijaksi on pitäjänväen voimalla veikkailtu Lady Isabellaa, mutta mulle ne ainakin istuivat täydellisesti.
Sain myös ommeltua itselleni keittiömekon valkoisesta ja sinisestä pellavasta. Mekko oli testikäytössä viikonloppuna ja tuntui toimivan pituudestaan huolimatta loistavasti. Mekko otti vähän sahrami- ja punaviinivärjäystä leipoessa, mutta se lähti onneksi pesussa. Tätä tulee varmasti pidettyä paljon kyökin puolella, sekä suoja-asuna muissakin sotkevissa hommissa. Haussa on pukuun sopivat soljet, niitä myisi mm. Hiien kissa.
Uusi toppavuorinen huppu on myös nappeja ja napinläpiä vaille valmis. Hupun jujuna on hienosti koristeellisella aitapistoilla yhteen tikatut vuori ja päällikangas. Ompeleen toteuttamiseen meni aikaa, mutta siitä tuli hieno!Laitan kuvia heti, kun löydän kameran laturin jostain...
Tulevia suunnitelmia
Uusi monikäyttöisempi villainen kotte. Vanhasta viinipunaisesta paholaisestani ovat nappihihat käyneet turhan kireiksi, joten ne pitää pätkäistä kyynerpituisiksi. Tarvatta uudelle villaiselle mekolle siis löytyy. Ajattelin palata juurille ja tehdä uuden mekon vanhalla kunnon Herjolfsnäs-kaavalla. Kangas on jo ostettu. Se on väriltään harmahtavan vihreän ruskeaa villaa, joka siis tuntuu vaihtavan väriä melkein joka valossa. Värin olen yrittänyt valita niin, että se kävisi miltei minkä tahansa värisen päällysmekon kanssa. Leikkuusuunnitelmakin on jo tehty, joten puvun leikkuuta ja istuttamista on toivottavasti vuorossa viikonlopun tapahtumassa.
Sydänkuvioisen pinkin helvetinikkunan kunnostaminen Sydäntalvenjuhlaan. Sydäntalven teemana on rakkaus, joten mikäpä olisi tämän parempi pitoasu. Puku on nähty päälläni kaiketi vain kerran aiemmin, Akatemiassa pari vuotta sitten. Käyttö on jäänyt vähäiseksi, koska sen kiilat alkavat levenemään liian alhaalta ja sivuaukot aukenevat ehkä vähän liiankin alas. Korjausoperaationa toiminee siis sisäänotto olkapäistä.
Vanhojen kirjontaprojektien loppuunsaattaminen. Niitä riittää ja osa niistä on ollut lepotilassa ainakin parivuotta. Hermot vievä, tarkkaakin tarkempi silkkikirjonta, istuintyyny, uusi 1300-luvun laskettu projekti... Mistäköhän löytäisi aikaa vielä niillekin?
Sydäntalven juhlaa varten puolestaan pinkin villlahupun, joka ei ole solki/ nappikiinnitystä kuten useimmissa hupuistani, vaan etusauma on ommeltu edestäkin kiinni. Tuota huppua ei ole tullut paljon käytettyä sen huonon istuvuuden takia.
Aloin myös panostamaan entistä enemmän autenttisempaan päähinepuoleen. Uudet ruskeasta villasta letitetyt muhkeat tekoletit näkivät päivänvalon jo syksyn kruununturnajaisissa ja kevään aikana valmistin myssyn Pyhän Birgitan mallia mukaillen sekä sain valmiiksi uuden isomman pellavahunnun ja leukaliinan. Palautin myös pari vuotta Unikankareen Katariinalta lainassa olleet huntuneulat takaisin ja ostin omia neuloja Neulakon puodista (joista tosin muutama hukkui jo tapahtumapaikalle).
Turun markkinoilla koin uudestaan neulakinnasherätyksen., kiitos Sahran! Tähän mennessä valmistunut on kahdet lapaset, yksi keltainen myssy ja yhdet nilkkapituiset sukat, tekniikkana oma kerettiläistyyli hiukan varioiden. Kaikki on kasvivärjättyä villaa, osa jopa ihan itse värjättyä!
Kangassukkiakin syntyi yksi pari Sahralta ostetusta ruutukankaasta. Kangassukkia tarvitsee olla paljon, ne hikoavat helposti ja kuluvat nopeasti kovassa käytössä. Nuijasodassa myös parsin vanhat kangassukkaparini. (Miten kummassa ne reiät tuppaavat ilmestymään aina päikiän seudulle?)
Tein uuden investituuramekon turkoosista villasta ruutukangaskoristein. Mallina oli jälleen kerran Moy Bog Gown hiukan omalle vartalotyypilleni varioiden. Hihat olivat tässä mekossa vain kyynerpäähän ja ilman napitusta. Mekko onnistui hyvin. Istuvuus on hyvä puvun olematta silti liian vartalonmyötäinen. Tässä mekossa kelpaa viilettää tapahtumissa ja vaikka Turun linnassa tarjoilijana!
Investituuran jälkeen muokkasin myös kahden pitäjän yhteisvaatevarastosta kotoisin olevan alusmekon hihoja itselleni paremmin istuviksi. Toisesta pätkäsin hihat kyynärpituisiksi ja toista kavensin hihoja tuntuvasti sopimaan paremmin 13oo-luvun nappihihojen alle. Aluspukujen alkuperäiseksi omistajaksi ja ompelijaksi on pitäjänväen voimalla veikkailtu Lady Isabellaa, mutta mulle ne ainakin istuivat täydellisesti.
Sain myös ommeltua itselleni keittiömekon valkoisesta ja sinisestä pellavasta. Mekko oli testikäytössä viikonloppuna ja tuntui toimivan pituudestaan huolimatta loistavasti. Mekko otti vähän sahrami- ja punaviinivärjäystä leipoessa, mutta se lähti onneksi pesussa. Tätä tulee varmasti pidettyä paljon kyökin puolella, sekä suoja-asuna muissakin sotkevissa hommissa. Haussa on pukuun sopivat soljet, niitä myisi mm. Hiien kissa.
Uusi toppavuorinen huppu on myös nappeja ja napinläpiä vaille valmis. Hupun jujuna on hienosti koristeellisella aitapistoilla yhteen tikatut vuori ja päällikangas. Ompeleen toteuttamiseen meni aikaa, mutta siitä tuli hieno!Laitan kuvia heti, kun löydän kameran laturin jostain...
Tulevia suunnitelmia
Uusi monikäyttöisempi villainen kotte. Vanhasta viinipunaisesta paholaisestani ovat nappihihat käyneet turhan kireiksi, joten ne pitää pätkäistä kyynerpituisiksi. Tarvatta uudelle villaiselle mekolle siis löytyy. Ajattelin palata juurille ja tehdä uuden mekon vanhalla kunnon Herjolfsnäs-kaavalla. Kangas on jo ostettu. Se on väriltään harmahtavan vihreän ruskeaa villaa, joka siis tuntuu vaihtavan väriä melkein joka valossa. Värin olen yrittänyt valita niin, että se kävisi miltei minkä tahansa värisen päällysmekon kanssa. Leikkuusuunnitelmakin on jo tehty, joten puvun leikkuuta ja istuttamista on toivottavasti vuorossa viikonlopun tapahtumassa.
Sydänkuvioisen pinkin helvetinikkunan kunnostaminen Sydäntalvenjuhlaan. Sydäntalven teemana on rakkaus, joten mikäpä olisi tämän parempi pitoasu. Puku on nähty päälläni kaiketi vain kerran aiemmin, Akatemiassa pari vuotta sitten. Käyttö on jäänyt vähäiseksi, koska sen kiilat alkavat levenemään liian alhaalta ja sivuaukot aukenevat ehkä vähän liiankin alas. Korjausoperaationa toiminee siis sisäänotto olkapäistä.
Vanhojen kirjontaprojektien loppuunsaattaminen. Niitä riittää ja osa niistä on ollut lepotilassa ainakin parivuotta. Hermot vievä, tarkkaakin tarkempi silkkikirjonta, istuintyyny, uusi 1300-luvun laskettu projekti... Mistäköhän löytäisi aikaa vielä niillekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti