Tekemättömien toukokuu on lähtenyt osaltani nihkeästi liikkeelle. Kun vapun juhlinnasta oli selvitty, vappujuhlijoitten tartuttama kevätflunssa iski täysiä päälle. Neljä päivää olen pärskinyt, yskinyt ja niistänyt. Välillä kuume on noussut, mutta onneksi saimme koulusta kaksi etäpäivää.
Olen kuitenkin kirjonut hiukan lisää pikkutarkkaa silkkityötä. Kuvassa ylhäällä oleva ohut sininen viiva on kirjottu toukokuun aikana. Se ei vaikuta ehkä paljolta, mutta on vaatinut paljon työtunteja.
Kirjonnan tiheys on niin suuri, että silmän ja käden liikkeen koordinointi on koetuksella. Joka toinen kuvio tehdään samanvärisellä langalla kuin pohja. Vain pistonpituus erottaa kuvion taustasta.
Yliopistossa tottui siihen harhaan, että lukukausi loppuu vapulta. Me jatkamme tiukasti aherrustamme vielä kesäkuun alkuun. Kalenterissa on reportaasia, kuvareportaasia, esitelmää, kirjatenttiä ja luentopäiväkirjaa. Deadlinet seuraavat toisiaan tiheään.
Koulumaisempi opiskelu tarkoittaa vähemmän vastuuta. mutta myös vähemmän vapauksia valita omia aikataulujaan. Koska lukujärjestys tulee valmiina, ei voi arvioida itse, miten paljon ehtii lukukaudessa suorittaa.
Jos yhden tehtävän palauttaa hiukan myöhässä, jää helposti jälkeen koko opetusohjelmasta. Koska päivät kuluvat luennoilla, joutuu varsinaiset harjoitustehtävät vääntämään ilta-aikaan tai viikonloppuisin.
Yhdessä kurssissa on yliopistoon verrattuna monipuolisemmin tehtäviä. Yliopistoaikana viisi opintopistettä saattoi saada lukemalla kaksi tai kolme englanninkielistä kirjaa. Ammattikorkeakoulussa samaan pistemäärään saattaa kuulua luentoja, kirjatentti, harjoitustöitä, esitelmiä ja luentopäiväkirjoja. Toisaalta ammattikorkeakoulun tehtävät ovat kaikki olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia.
Vapusta jäi kehooni ikuiset jäljet. Pääsin nimittäin vappuaaton kunniaksi tatuoijan tuoliin. Kuva on peräisin 1300-luvun englantilaisesta käsikirjoituksesta, totta kai. Sen on piirtänyt eräs SCA-harrastaja, joka on myös yliopistokaverini. Myös tatuoija on entinen SCA-harrastaja.
Selkään hakattu kuva on naisellinen ja siro. Tatuointi oli ollut harkinnassa pitkään. Kuva on lojunut vuosia arkistopapereitten seassa. Jossain vaiheessa päätin, että otan tatuoinnin, jos joskus valmistun maisteriksi. Nyt minulla on 1300-lukua tatuoituna ihooni ja se tuntuu mahtavalta!
Vappu oli myös ensimmäinen opiskelijahaalarivappuni. Luokkamme sai haalarit vapun aaton aattona. Itse en hommannut haalareita ja hiukan harmittaa. Haaarit luovat kuitenkin luokkahenkeä. Vappuna haalareitta luokasta oli vain muutama.
Oli jännä huomata, miten paljon haalarit vaikuttivat fiilikseen ja käyttäytymiseen. Itsekin oli rennompi ja vapautuneempi osana haalarijengiä. Osallistuin kuitenkin haalarikulttuuriin ompelemalla haalarimerkit useammankin luokkatoverin haalareihin. Niitä ei ehkä kuitenkaan lasketa mukaan metrihaasteeseen?
Olen kuitenkin kirjonut hiukan lisää pikkutarkkaa silkkityötä. Kuvassa ylhäällä oleva ohut sininen viiva on kirjottu toukokuun aikana. Se ei vaikuta ehkä paljolta, mutta on vaatinut paljon työtunteja.
Kirjonnan tiheys on niin suuri, että silmän ja käden liikkeen koordinointi on koetuksella. Joka toinen kuvio tehdään samanvärisellä langalla kuin pohja. Vain pistonpituus erottaa kuvion taustasta.
Yliopistossa tottui siihen harhaan, että lukukausi loppuu vapulta. Me jatkamme tiukasti aherrustamme vielä kesäkuun alkuun. Kalenterissa on reportaasia, kuvareportaasia, esitelmää, kirjatenttiä ja luentopäiväkirjaa. Deadlinet seuraavat toisiaan tiheään.
Koulumaisempi opiskelu tarkoittaa vähemmän vastuuta. mutta myös vähemmän vapauksia valita omia aikataulujaan. Koska lukujärjestys tulee valmiina, ei voi arvioida itse, miten paljon ehtii lukukaudessa suorittaa.
Jos yhden tehtävän palauttaa hiukan myöhässä, jää helposti jälkeen koko opetusohjelmasta. Koska päivät kuluvat luennoilla, joutuu varsinaiset harjoitustehtävät vääntämään ilta-aikaan tai viikonloppuisin.
Yhdessä kurssissa on yliopistoon verrattuna monipuolisemmin tehtäviä. Yliopistoaikana viisi opintopistettä saattoi saada lukemalla kaksi tai kolme englanninkielistä kirjaa. Ammattikorkeakoulussa samaan pistemäärään saattaa kuulua luentoja, kirjatentti, harjoitustöitä, esitelmiä ja luentopäiväkirjoja. Toisaalta ammattikorkeakoulun tehtävät ovat kaikki olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia.
Vapusta jäi kehooni ikuiset jäljet. Pääsin nimittäin vappuaaton kunniaksi tatuoijan tuoliin. Kuva on peräisin 1300-luvun englantilaisesta käsikirjoituksesta, totta kai. Sen on piirtänyt eräs SCA-harrastaja, joka on myös yliopistokaverini. Myös tatuoija on entinen SCA-harrastaja.
Selkään hakattu kuva on naisellinen ja siro. Tatuointi oli ollut harkinnassa pitkään. Kuva on lojunut vuosia arkistopapereitten seassa. Jossain vaiheessa päätin, että otan tatuoinnin, jos joskus valmistun maisteriksi. Nyt minulla on 1300-lukua tatuoituna ihooni ja se tuntuu mahtavalta!
Vappu oli myös ensimmäinen opiskelijahaalarivappuni. Luokkamme sai haalarit vapun aaton aattona. Itse en hommannut haalareita ja hiukan harmittaa. Haaarit luovat kuitenkin luokkahenkeä. Vappuna haalareitta luokasta oli vain muutama.
Oli jännä huomata, miten paljon haalarit vaikuttivat fiilikseen ja käyttäytymiseen. Itsekin oli rennompi ja vapautuneempi osana haalarijengiä. Osallistuin kuitenkin haalarikulttuuriin ompelemalla haalarimerkit useammankin luokkatoverin haalareihin. Niitä ei ehkä kuitenkaan lasketa mukaan metrihaasteeseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti