maanantai 16. toukokuuta 2011

Maestro Martino kääntyköön haudassaan!


Sunnuntai oli pitkästä aikaa yksinkertaisesti mahtava. Enkä puhu nyt jääkiekosta. Enhän seuraa koko lajia. Pelin katsomisen sijaan perehdyin Suuri
in Mysteereihin.

Sunnuntaihin mahtui kasvivärjäystä, supinaa, kikatusta, salaisuuksia ja initiaatioriittejä. Tämän enempää en voi asiasta kertoa!

Sunnuntaihin mahtui myös totta kai hyvää ruokaa. Paljon hyvää ruokaa, aika pitkälle improvisoitua sellaista. Luovuus ja jonkinasteinen luova kaaos kuuluvat aina asiaan, kun meikäläinen on keittiössä.

Teimme lähinnä omia versioitamme Evan ruokablogista löytyvistä ohjeista. Evalla on projekti, jossa hän kokkaa omia versioitaan keskiaikakeittokirjojen klassikon Take a Thousand Eggs or Moren resepteistä ja kommentoi niitä.

Ensimmäisenä käsittelyssämme oli munista, manteleista ja leivänmuruista valmistettu pannukakku Cyele. Meidän versioomme lisättiin myös muun muassa korintteja, inkivääriä ja mustapippuria, kun niitä pitäjän tursuavassa kuiva-ainevarastossa sattui runsaasti olemaan.

Mehän olemme niin vauras pitäjä, että voudin kellari tulvii jauhoja, kanelia, tähtianiksia, inkivääriä, kuivahiivaa ja muita tykötarpeita. Niistä aineksista voisi varmaan tehdä pidot puolelle Aarnimetsälle.

Kakuista tuli hyviä, jopa ehkä hiukan amerikkalaistyylisiä pancakesejä. Taikina pysyi yllättävän hyvin koossa paistettaessa, vaikka olin asian suhteen skeptinen. Erityisen hyviltä kakut maistuivat Aidanin itse tekemän mansikka-raparperihillon kanssa. Näitä pitää tehdä joskus pitoihin.

Seuraavaksi kokkasimme salviakastiketta. Galangajuuren sijaan löysin piparjuurta, jota hurahti minun makuni mukaan kastikkeeseen vähän liikaakin. Jotain muutakin ekstraa kastikkeeseen laitettiin, mutta luovana kokkina en muista mitä!

Osa pitäjänväestä tykkäsi kastikkeesta, mutta minun mielestä raikasta yrttisoosia olisi voinut käyttää lähinnä keskiaikaisena hammastahnana suuta raikastamaan. Pienissä määrissä se oli kuitenkin syötävää.

Kastikkeen kanssa tarjotuista uunissa pitkään haudutetuista kananjaloista tuli tosi maukkaita. Niihin hierottiin oliiviöljyä, suolaa, muskottipippuria ja mustapippuria ennen uuniin laittoa. Kypsymisen aikana niitä vielä valeltiin voilla.

Tottakai värjäyksessä tehtiin myös Klemettilän kirjasta löydettyä Sahramileipää. Sitä on tarjottu joka ikisessä värjäyspäivässä. Leipä on meillä niin suosittua, että ristin sen uudelleen Unikankareleiväksi. Unikankareellahan leivätkin tehdään sokerista ja sahramista, mites teillä?

Unikankareleipä

2 l vehnäjauhoja

0.5 dl vettä

35 g hiivaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

1 dl oliiviöljyä

3 munaa

0,5 g sahramia


Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää mausteet öljy, munat, jauhot ja vaivaa. Leivo leivät ja kohota. Paista 200-asteisen uunin alaosassa noin 15 minuuttia.


Pisimpään vienyt gastronominen aluevaltaus oli Olutjuusto. Olutjuustoa olen halunnut tehdä siitä asti, kun luin lapsena kyseisestä herkusta jostain Kaari Utrion romaanista. Teimme tupla-annoksen kyseistä herkkua. Resepti on kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet. Varoitan, että juuston juoksuttamisessa sitten kestää useampikin tunti!


Olutjuusto

5 dl maitoa

2,5 dl olutta

3 rkl sherryä

0, rkl sokeria

sahramia

0,25 tl kanelia

0,25 tl inkivääriä


Pane maito ja olut teräskattilaan. Lämmitä seosta kunnes juusto nousee pintaan ja neste juoksettuu. Ota kattila pois hellalta ja jäähdytä. Valuta reikäkauhaa käyttäen siivilän ja siiviläliinan läpi. Paina liinan läpi kiinteäksi massaksi. Laita juustomassa, sherry ja sokeri kattilaan. Liota mausteet kuumaan veteen ja sekoita massaan. Kuumenna massa ja kumoa tarjoiluastiaan.


Juustoa tuli yllättävän vähän, mutta heraa jäi sitäkin enemmän. Korvasimme reseptissä sherryn appelsiinimehulla, koska isännällämme ei ollut talossa muita viinaksia kuin viskiä.


Olut maistui aika vahvalta, joten naisvaltainen makutuomaristo päätti kokeilla seuraavan kerran kuivasta englantilaisesta omenasiideristä tehtyä juustoa.


Ideoimme myös seuraavaa: Olutjuustosta saisi loistavan erikoisruokalajin pääpöydän arvovieraille. Alamaiset saisivat sitten tyytyä herasta tehtyihin herkkuihin, kuten esimerkiksi seuraavaan improvisoituun herkkupastaan.


Gythan pasta Maestro Martinon hengessä


pastaa

Keitinliemeen: heraa, muskottipähkinää, kanelia, muscovado-sokeria, inkivääriä


paistamiseen: voita, morttelissa pienemmäksi jauhettua mantelirouhetta, muscovado-sokeria, heraa


vuokaan: suolaa, mustapippuria, (juustoa)


Keitä pasta mausteisessa vedessä sopivan al dente. Sulata voi mantelin ja sokerin kanssa paistinpannulla. Paista pasta osissa pannulla nopeasti kieräyttäen. Kun pasta on sopivasti paistunut, lisää pannulle vielä tilkka heraa maun mukaan. Laita pasta vuokaan ja lisää mausteet ja halutessasi hiukan juustoa seokseen.


Tästä tuli älyttömän hyvää, vaikka itse sanonkin. Toivottavasti 1400-luvulla elänyt italialainen mestarikokki Maestro Martino ei pahastu tuolla ylhäällä, vaikka käytinkin häneltä oppimiani pastataitoja tällaiseen kunnianosoitukseen. No kääntyköön haudassaan, jos pahastuu!


Hössö kuittaa ja kumartaa.

Ei kommentteja: