Onpa hetki vierähtänyt siitä, kun olen päivittänyt tätä blogia. En ole kuitenkaan kuollut tai hävinnyt minnekään. Takana on vain ehkä hiukan epäaktiivinen syksy.
Tällä viikolla täytin pitkän harkinnan jälkeen eroilmoituksen kouluun. Se kuulemma allekirjoitettiin tänään ja maanantaina saan erotodistuksen. Eilen näin ensimmäistä kertaa tänä syksynä entisiä luokkatovereitani. Tuntui tavallaan hyvältä hyvästellä ihmisiä näin koulunlopettamisen hetkellä.
Mitä sitten tämän poissaolevan syksyyn on kuulunut? Eipä paljon mitään. Eilen annoin hapuilevia vastauksia ihmisten ”mitä kuuluu” -kysymyksiin.
Päivät ovat täyttyneet suurilta osin yleisestä haahuilusta, museologian luennoista ja vaihtelevasta aktiivisuudesta harrastusten suhteen. Haahuiluun lipsuminen ärsyttää jopa itseänikin. Niin kai seon: Mitä enemmän ihmisellä on vapaa-aikaa, sitä vähemmän saa aikaiseksi.
Kuunnellessani entisen luokkani stressitilityksiä, olin silti ihan tyytyväinen vähän rauhallisemmasta syksystä. On toki omaan syksyynikin stressiä mahtunut muutaman tapahtuman järjestelyjen muodossa. Silti mielen täytti ehkä pieni haikeus.
Maanantaina starttaavan luokan oman nettiradion pitäminen olisi ollut varmaan avartava ja opettava kokemus. Mutta silti tiedän, että en olisi kestänyt jälleen yhtä stressisyksyä. Arvostan omaa aikaa ja harrastuksia liian paljon, jotta haluaisin uhrata ne kokonaan pois.
Nyt minusta tulee siis ensimmäistä kertaa elämässäni työtön. Toivottavasti ratkaisuni kautta aukeaa kuitenkin uusia ovia ja tietäisin taas vähän paremmin, mitä oikein haluaisin isona tehdä.
Keskiaikarintamallakin on tapahtunut kaikennäköistä: Uusia käsityöprojekteja, ruokia ja muuta mukavaa. Lupaan kirjoittaa niistä jotain vielä ennen joulua. Kunhan vaan saisin aikaiseksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti