Sunnuntailounas Kaskentiellä

Olen jo pitempään haaveillut kutsuvani kavereita eri yhteyksistä luokseni kiireettömälle sunnuntailounaalle. Viime sunnuntaina toteutin viimein haaveeni.

 On monta hyvää syytä, miksi kannattaa järjestää yhteinen sunnuntailounas kavereiden kesken. Ensinnäkin helposti yksinasuvana ruokaa tulee kuitenkin tehtyä niin paljon, että siitä riittäisi useammallekin. Toiseksi harvoin tulee yksin laitettua vähän parempaa ruokaa.  Kavereitten kutsuminen on hyvä syy myös vähän hienostella ja kattaa kerrankin ruoka vähän nätimmin.

Yliopiston penkille

 Lisäksi pääsee testaamaan uusia reseptejä ja saamaan niistä mielipiteitä useammalta henkilöltä. Tämänkertainen reseptien testauksen syy on vielä kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Pääsen nimittäin kokkaamaan ruuat Kuningaskunnan yliopistoon marraskuussa isänpäiväviikonloppuna! 

Kuningaskunnan yliopisto on kansainvälinen keskiaikatapahtuma, jossa viihdytään keskiaika-aiheisten luentojen työpajojen parissa. Yliopistoa on haettu Suomeen eli Aarnimetsän paronikuntaan monta kertaa aiemminkin, mutta se on järjestetty täällä vain kerran aiemmin kaukaisella 90-luvulla, jonne vain harvan harrastajan muisti enää yltää.  Kyseessä on siis varsin ainutlaatuinen tilaisuus, joka ei ehkä tule ihan heti toistumaan. Toivottavasti kuitenkin siihen menee vähemmän kuin 15 vuotta…

Kesksi poikineen

Ainutkertainen on paikkakin nimittäin Brinkhallin kartano, jossa on kuvattu Hovimäki-sarja. Yliopistossa päästään siis myös tilan puolesta 1700-luvun tunnelmiin kauniissa Kakskerran saaressa.

Yliopiston ruokateema on taas yllättäen Italia ja Maestro Martino. Vanhojen tuttujen ruokalajien lisäksi testaan myös nipullista uusia yliopiston tarpeisiin. Koskaan aiemmin suunnitelmat eivät ole olleet näin selviä jo näin paljon ennen tapahtumaa. Keittiön rajallisuus asettaa kyllä oman haasteensa kokkaamiselle. 

Valkeaa ja sinistä

Koska Yliopisto on pitkälti Turun paikallisyhdistyksemme Unikankareen pitäjän voimannäyte, ajattelin juhlistaa tilaisuutta kehittämällä Unikankareelle oman pikkuleivän.

 Seuramme vaakuna on valkoinen torni sinisellä pohjalla, joten Föripuodista ostamani Turun linnan länsitornin muotoiset piparkakkumuotit sopivat projektiin paremmin kuin hyvin.

Piparkakkumuotti taipuu myös voimuotiksi...

Resepti on modernista keittokirjasta soveltaen kopioitu. Lisäsin ohjeeseen muun muassa piimää ja anista ja korvasin perunajauhot mannalla kokeilumielessä.  Tarkemmin ajateltuna kekseistä tuli kyllä vähän mieleen keskiaikatapahtumissakin joskus tarjotut Shrewsbury Cakesit.

Valkoisen tornin pikkuleivät

200 g voita

1.5 dl sokeria

1 kananmuna

5 dl vehnäjauhoja

1 dl mannaryynejä

1 tl leivinjauhetta

1 piimää

1 tl anista

                                                                                                                 

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahtoon vuorotellen piimän kanssa. Anna kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään tai vähintään pari tuntia.  Tee taikinasta tornin muotoisia kakkuja piparkakkujen tapaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Ohjeesta tuli n. 15 tornia.

Keksien valioyksilö

Valmiista kekseistä on tarkoitus tulla valkoisia, eli ota  keksit uunista pois heti, kun ne alkavat saada hiukan väriä. Keksejä voi sitten sommitella vaikka mustikkahyytelön sisälle tai syödä sellaisenaan. 

Kokeilin nimittäin sellaista mustikkahyytelöä, jossa olisi pohjalla torninmuotoinen keksi ja sitten kumottaessa esiin tulisi Unikankareen vaakuna. Kokeilu epäonnistui, koska keksin pirulaisethan alkoivat kellua hyytelössä ja päätyivät siis lopulta hyytelön sisään.

 Nyt minulla on teoria siitä, miten saan hyytelön onnistumaan hyydyttämällä komeuden kahdessa erässä. Hyydyttäminen osissa on sen verran vaivalloista puuhaa, että tämä herkku päätyy korkeintaan pääpöytään jos sinnekään.

Mustikkahyytelö Unikankareen tapaan

1 l  valmista kaupan mustikkakeittoa

0.5 l mustikoita

12 liivatelehteä

1 dl granaattiomenamehutiivistettä

Asettele vuoan pohjalle halutessasi linnantornin muotoisia keksejä.  Laita liivatelehdet likoamaan hetkeksi veteen.  Sekoita kulhoon mustikkakeitto ja mustikat. Kuumenna granaattiomenamehu ja sekoita siihen puristellut ja liotetut liivatelehdet. Sekoita muuhun seokseen ja kaada vuokaan. Mikäli haluat tornien jäävän vuoan  pohjalle, voit kokeilla mustikkaseoksen hyydyttämistä useammassa erässä (Ei vielä kokeiltu tässä kyökkilaboratoriossa).

 

Pääruokaa, mulle tuokaa!

Pääruoaksi tein lohta, sitruunakastiketta, sienilisuketta ja bulguria. Paistoin lohen uunissa purjo- ja porkkanaviipaleiden sekä hunajan kera, ei siinä sen kummempaa. Sienilisukekin syntyi aika yksinkertaisesti paistamalla pannulla sipulia, herkkusieniä, yrttejä ja mausteita. 

Sitruunakastikkeen kanssa minulla kävi jännittävä yhteensattuma. Keskiaikakokkikollegani Eva oli nimittäin juuri keskiviikkona julkaissut oman  tulkitansa alkuperäisreseptistä blogissaan. Tästä tietämättä olin päättänyt itse kokeilla samaa reseptiä alkuperäislähteen pohjalta. Huomasin yhteensattuman vasta sunnuntaiaamuna.  Käytin sitten aika pitkälti hyväkseni Evan jo tekemää työtä ja hyväähän siitä tuli.

 Kastiketta, leipää, torneja ja takana  kumoamaton mustikkahyydyke.

Bulgur oli mielenkiintoinen kokeilu. Itsessään bulgur on aika mautonta, joten sitä kannattaa maustaa reippaasti. Se on myös sen verran täyttävää, että pakkauksen suositusannokset voi hyvin vaikka puolittaa.  Tästä tuli tosi hyvä ja helppo lisuke, vaikka en tiedä, olisiko bulguria syöty 1400-luvun Italiassa.  Keitin bulgurlisukkeen Martinon knowing how to cook wheat -reseptin pohjalta. 

Gythan Bulgur

4 dl bulguria

8 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

kanelia (tässä tapauksessa myös sokeria, koska mulla oli vain kanelisokeria)

ripaus sahramia (ei kuulu alkuperäisreseptiin)

1 rkl ruusuvettä

1 pieni pussi juustoraastetta

Keitä  bulguria pakkauksen mukaan eli noin 8 minuuttia. Lisää mukaan juusto ja mausteet keittämisen loppupuolella ja sekoita tasaiseksi. 

Monsterileipä valtaa keittiön

Pääruoan ja jäkkiruoan lisäksi tarjolla oli itse tehtyä leipää. Eikä mitä tahansa leipää, vaan olutleipää, jolla oli selkeästi oma tahto. Taikina sihisi ja välillä jopa kupli kohoten hurjaa vauhtia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin erittäin maukas, vaikka leivät kohosivat hurjasti vielä uunissakin.

Taltutettu monsteri

 Maku oli mieto ja leipä maistui jopa tällaiselle oluen vihaajallekin. Näistä monsterileivistä riittää useammallekin syöjälle.  Meiltä (7 syöjää) jäi toinen leivistä syömättä kokonaan. 

 Olutleipä  on tehty To the king’s taste -keittokirjan reseptillä, joka perustuu 1300-luvun englantilaiseen alkuperäisreseptiin.

Hirmuinen olutleipä

2 dl vettä

0,33 l olutta

2 pakettia kuivahiivaa

2 rkl sokeria

1 rkl suolaa

1 muna

1 l jauhoja tai fiiliksen mukaan

(2 rkl maitoa)

Kuumenna vesi ja kaada oluen kanssa isoon taikinakulhoon. Lisää joukkoon sokeri ja suola. Varaudu sihinään ja kuplintaan tässä vaiheessa. Vatkaa muna kevyesti ja lisää seokseen.  Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja sekoita taikinaan. Lisää jauhoja vaivaten samalla taikinaa sopivaksi. Laita taikina nousemaan esimerkiksi vesihauteeseen tunniksi. Vahdi, ettei taikina kohoa yli reunojen. Leivo leiviksi ja paista 200 asteessa puoli tuntia.