Eveliinan elämää


Olen Eveliina Korteoja, neitonen Suomen Turusta. 

Ikää on kertynyt jo neljännesvuosisata, enkä silti  vielä tiedä, mitä haluaisin tehdä isona. Aikuisuus tuntuu monesti hiukan yliarvostetulta.

Synnyin tälle ihmeelliselle pallolle helmikuussa 1986. Lapsuuteni vietin Jyväskylän seudulla nelilapsisen perheen kuopuksena. Lapsuuttani varjosti muun muassa koulukiusaaminen. Yritin 13-vuotiaana itsemurhaa ja kärsin pitkään masennuksesta. 

16-vuotiaana aloitin keskiaikaharrastuksen ja elämä alkoi näyttää muutenkin valoisammalta. Keskiaikaseurassa ja myöhemmin ainejärjestössä lähdin mukaan yhdistyksen hallintoon. Minussa asuukin pieni  sisäinen järjestötoimija.


Jyväskylästä tieni vei lukion jälkeen vuonna 2005 Turun yliopistoon opiskelemaan latinan kieltä. Opiskelin myös muun muassa muinaiskreikkaa, klassillista arkeologiaa ja kulttuurihistoriaa.

 Valmistuin filosofian maisteriksi vuoden 2010 aprillipäivänä. Graduni tein mahtipontiselta kuulostavasta aiheesta Columella osana maatalouskirjoittamisen traditiota – Viittaukset muihin auktoreihin De re rustican vilicus- ja vilica kuvauksissa
  
Meren katoava vaahto – minä  
(Marina Tsvetajeva)

Rakkaus historiaa, kieliä, kirjallisuutta ja taidetta kohtaan syttyi jo pienenä. Lapsena haaveilin ikuisesta Roomasta ja latinan opiskelusta.  Roomaa opin sittemmin reissujeni myötä todella rakastamaan. Yliopistouran alussa haaveissa oli historioitsijan tai latinan kielen kääntäjän ura. 


Edelleenkin latinan kieli on sydämessäni erikoisasemassa, vaikka huomasin, ettei minulla ole tutkijalta vaadittavaa kärsivällisyyttä ja pikkutarkkuutta. Osallistuin kuitenkin esimerkiksi  erään Porthan-väitöskirjan käännösprojektiin.

Pieni osa minusta haluaisi silti yhä kääntää latinankielistä kirjallisuutta suomeksi tai kirjoittaa popularisoitua historiantutkimusta. En siis aivan turhaan kuluttanut tuhansia tunteja seminaarikirjaston penkeillä tentteihin päntäten.


Koska opiskelu on elämänmittainen projekti, aloitin keväällä 2010 viestinnän opinnot Diakonia-ammattikorkeakoulussa.Ne jäivät kuitenkin puolentoista vuoden jälkeen. Pidin ammattikorkeakouluaikoinani kuitenkin blogia Turku 2011 -sivustolla. Kulttuuripääkaupunkivuodesta ja opinnoista jäi paljon monia muistoja ja into kirjoittamiseen säilyi.

Koulupudokkaana opiskelin yliopistolla täydennysopintoina museologiaa ja tapasin elävöitysporukoissa Timon Vaasasta, jonka kanssa muutimme virallisesti samankaton alle Turkuun syksyllä 2014.

Parin vuoden työttömyyden jälkeen palasin taas koulunpenkille. Tälläkertaa opiskelin kokiksi Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutuksessa.Valmistuin  kokiksi syksyllä 2014, mutta alan töitä en ole juurikaan tehnyt.

Tällä hetkellä on taas pohdinnan paikka.Mitäsitä ihan oikeasti haluaisi tehdä isona ja miten työllistyisi näinä vaikeina aikoina?



Teksti: Eveliina Korteoja, Kuvat: Kaisa Ansami